eli eräiden kansanrunojen inventaario:

(1 torppa, joka poltetaan)
1 pseudotieteellinen mieslapsi
1 omahyväinen lunttu
ja muita saarennaisia (impiä, jos mahdollista)
1 kaikkensa antava äiti
1 myyttinen muori Kajaanin yläpuolelta
1 edellisen sokea paimen
1 joutsen, joka lahdataan
ja muita metsiemme lintuja
1 mehiläinen
1 hirvi, jota ajetaan takaa
1 ukko (ylijumala), jolla asenne kaikkeen edelliseen

Paljon replikoivia ja laulavia tähtiä,
joilla kanteleet (tai ainakin sahat…)




   
Ja kaiken tämän yllä raskassoutuinen poljento, josta katsoja on aistivinaan kansamme piilotajuisen melankolian ja lukemattomat vesistöihimme menetetyt mahdollisuudet.

On olemassa kertomus, jossa hajonneen identiteetin ja toteutumattoman elämän tragedia on meille välttämätön kohdata. Lemminkäisen syklinen vaellus; ihmisen halu uusiutua, ja kykenemättömyys muutokseen on valitettavan totta myös todellisuudessa. Elämän absurdi komiikka muuttuu helposti tuhoavaksi, fasistiseksi tukahduttamiseksi.
Kertomuksemme tarraa suomalaiseen kansanrunouteen, sen rytmiin ja mielenliikutuksiin, joihin MD:n esiintyjät heittäytyvät koko arsenaalillaan. Tässä tulkinnassa lähdetään korostamaan ajatusta Lemminkäisestä ja kansanrunoudessa tärkeästä (mielen)tilasta, kodista eli torpasta, joka edustaa Lemminkäiselle paikallaan pysyvyyttä; aikuisuuden, erillisyyden ja vastuun hyväksymistä. Torppa ei liiku paikaltaan, vaikka siinä liikutaan, sinne tullaan ja sieltä lähdetään. Lemminkäinen ei tällä tavoin pysty elämään ilman ahdistusta vaan jatkaa syklistä kiertoaan suhteessa tarinansa vahvoihin naishahmoihin. Sankaritaruston hyvä/paha -akseli halutaan tässä korvata jollain "henkilökohtaisemmalla" ja "todellisemmalla". Näemme kalevalaisissa henkilöhahmoissa omat piirteemme, pidimme niistä sitten tai emme. Tämä lienee syynä siihen, että Kalevalaa on aina tulkittu uudestaan; sen yhtymäkohdat niin maailman muihin tarustoihin kuin omaan sielunelämäämmekin ovat jotain 'pysyvää' historian virrassa.

Lemminkäinen -projekti luo keskustelua tieteen ja taiteen rajapinnoilla. Samanaikaisesti tanssiteoksen suunnittelu- ja tekoprosessia seuraa tutkijan työskentely omista näkökulmistaan kysymyksiä asetellen, kirjoittaen ja kommentoiden. Kansanperinteen jatkumoon, sen toisintoihin ja uustulkintoihin liittyy paradigma, johon projekti tässä osaltaan yrittää ottaa kantaa; toisaalla kansanperinteen säilyminen elävänä kulttuurina on uustulkintojen ja yleisön kiinnostuksen varassa, mutta samalla voidaan oikeutetusti kysyä, missä määrin nuo uustulkinnat kunnioittavat alkuperäisen perinteen muotoa ja sitten lopuksi, kenellä ovat perinteen tekijänoikeudet? MD:n esityksien kanssa järjestetään alustettuja teoskeskustelutilaisuuksia. Perinteisen tanssiesityksen rinnalle nostetaan yhä vahvemmin ajatusta tanssin suhteesta yleisöönsä myös dialogin kautta.


Koreografia/ Ohjaus/ Käsikirjoitus Samuli Roininen

Tutkimus/Yleisökeskusteluiden koordinointi Anna-Riikka Lavia , FM
Konsultointi Lassi Saressalo, FT

Tuotanto Elina Jakowleva

Henkilöt:
Nuori Lemminkäinen Ville Oinonen
Saaren Immet Suvi Eloranta, Anniina Kumpuniemi, Mari Rosendahl
Emo Elina Jakowleva
Kyllikki Mari Rosendahl
Pohjan Akka Anniina Kumpuniemi
Vanha Lemminkäinen/ Märkähattu Samuli Roininen
Luonnotar Suvi Eloranta

Musiikkidramaturgia Arto Piispanen
Puvustus Elina Vättö
Lavastus Tuija Väänänen
Äänisuunnittelu Matias Palo
Valosuunnittelu Sari Mayer
Graafinen suunnittelu ja kuvitus Jari Äikäs /Osviitta
Web- site Matti Mustajärvi
Valokuvaus Peter Karjalainen, Laura Vesa

Lemminkäinen -projektia on tukenut Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto.